Jossain soi raastavan kovalla ja särisevällä äänellä puhelin - tai sen herätys. Käsi hamuili läpi pehmeiden lakanakankaiden, mutta puhelimen kovia reunoja ei tullut vastaan. Ääni hiljeni ennen kuin aloitti biisin alusta. Korvissa soi ja päätä jomotti; jostain osui karmean kirkas valonsäde suoraan silmiin. Dorian huokaisi syvään ja siirsi kämmenen silmien eteen aurinkosuojaksi.
"Fuck me..."
Mies lojui vielä hyvän aikaa peittojen ja tyynyjen valtakunnassa ennen kuin sai kiskottua itsensä ylös. Hän oli ilmeisesti lattialla, mukanaan joka ikinen tyyny, peitto ja päiväpeite mitä huoneesta löytyi. Puhelimen kello kertoi viittätoista yli kahdentoista, viesti-ilmoituksia oli ainakin kymmenen ja huoneessa haisi viina, hiki ja... jokin hieman makea, vähän kuin hajuvesi. Mahassa kurni kauhea nälkä. Dorian alkoi hitaasti saattaa itseään eloon: ensimmäisenä kaikki vaatteet pois (eli sepaluksesta avoimet housut ja bokserit, ei muuta - mies mietti hetken mihin tämän kaulakoru eiliseltä oli kadonnut), seuraavana särkylääkkeen kaivaminen jostain matkalaukun uumenista ja sen ottaminen veden kanssa, kolmantena pitkään ja lämpimään suihkuun hotellin prameassa kylpyhuoneessa. Kaulalta löytyi peilin kautta punainen huulipunajälki.
Värikkäät valot taustalla; puheen sorina ja musiikki jostain vähän kauempaa. Kortit kädessä - huonot sellaiset. Vastapäätä kiiltävän punainen ja rohkean lyhyt mekko, joka hädin tuskin peittää tärkeimmät. Vierestä alkoholin rohkaisema naurahdus; samalta suunnalta kevyt käsi siirtyy Dorianin polvelle. Dorian nojaa kuiskaamaan jotain vihreäpukeisen naisen korvaan ja saa tämän kikattamaan uudelleen - poskilla on kevyt puna. Mies joutuu luopumaan paidastaan oman pelivuoronsa tullessa kohdalle.
Hävyttömän pitkä suihku sai Dorianin tarpeeksi hereille, jotta tämä sai itsensä puhtaisiin vaatteisiin ja hotelliaamupalalle (pidennetty jostain kumman syystä), josta tämä varasi samantien itselleen kaksi kuppia espressoa - toinen maidolla ja sokerilla, toinen mustana. Nyt oli se hetki kun Dorian sai vihdoinkin aikaiseksi käydä eilisen illan rientoja ja tämän aamun etsintäkuulutuksia läpi puhelimellaan. Gabrielilta oli tullut viesti puolitoistatuntia sitten: You mostly alive, hopefully not naked and at the hotel? Ezekieliltä kaksi minuuttia sitten: Up? Tallin ryhmäkeskustelussa oli aamupala ja matkustussuunnitelman varmistukset aloitettu Nicholaksen ja Estellen puolesta jo puoli yhdeksältä aamulla. Maurice oli laittanut viestiä jo eilen illalla, onnitellen tuhansien huutomerkkien ja hymiöiden kera ja kysyen Floridan meiningeistä.
Dorian näppäili ensimmäisenä nopean vastauksen Gabrielille jottei tule myöhemmin huudon alaiseksi: All of that, thankfully. Seuraavaksi hän avasi Ezekielin keskustelun ja vastasi: As of like 45 minutes ago yeah, at breakfast. Gabriel vastasi samantien yllättävän nopean I know, came to check when you hadn't replied in half an hour :D Sleeping beauty <3
Dorian huokaisi, sulki viestisovelluksen ja avasi instagraminsa, jossa tarinoiden läpikäyminen oli yhtä huvittavaa kun katumusta lietsovaa. Gabrielilta tuli samassa hetkessä tärähtänyt, mutta aivan liian selkeä kuva otettu jostain hieman kauempaa: Dorian yläosa paljaana paita vasemmassa kädessään, ja oikea käsi etäisesti tutunnäköisen, vihreämekkoisen naisen alaselällä, suuntaamassa poispäin juhlapaikalta. Kuvan alle on laitettu mukana viesti: Somebody sure got lucky last night ;)
Kehuskelevan flirttaileva ja yllättävän suora puhetyyli hieman murretulla englannilla. Nainen on kaunis, ja vaikka ikäeroa ilmeisesti onkin lähes vuosikymmen, ei Dorian mieti asiaa hiljaisen yllättynyttä ensireaktiota pidemmälle - kaikki täytyy kokea. Bileversio pokerista on viihdyttävä, varsinkin nuoren punamekkoisen suomalaisnaisen vetämänä, mutta Dorian ei koe saavansa siitä erityisesti sen enempää irti, vaikka Antonininkin kanssa on mielenkiintoista jutella. Sanaton sopimus on kuitenkin jo tehty - tarvitseeko tässä tahallaan hävitä lähteäkseen? Siro käsi on edelleen lämmin polven päällä.
Kommentit
Lähetä kommentti