KRJ-Cup 31.07.2025, Solgården Slott
Ruusujen tukahduttava tuoksu valtaa iltaisen kartanopihamaan. Jostain kauempaa kuuluu vielä vaimeasti muutaman hevosen myöhäisen yön hirnahdukset ja juttelut. Yhtäkään toista sielua puutarhoilla ei enää ole. Kaikki muut ovat tietenkin valmistautumassa kisaa edeltävään yöhön, tärkeimpiin mahdollisiin yöuniin ennen suoritusta, kurkkuviipaleet silmillä ja herätykset valmiina aamun ensimmäisille tunneille.
Dorian istuu kutsuvasta vuoteesta ja varhaisesta herätyksestä huolimatta ulkona puutarhan penkillä, Solgårdenin kukkivien ruusupensaiden ja kevyesti liplattavien suihkulähteiden takana pois silmistä. Miehen kasvoja valaisee älypuhelimen sinisenä kuultava avonainen näyttö. Katse on laiskasti keskittynyt seuraamaan WhatsApp-keskustelua, jossa ystävän profiilikuvan vieressä liukuu kiivaasti kolme pistettä.
Maurice WHY are you still awake????
Maurice It's like........ what
Maurice well, apparently same as here BUT THATS WAY TOO LATE FOR YOU
Maurice answer me fucker
Dorian well obviously so I could be yelled at by you, why else
Dorian just can't sleep, nerves you know, it is what it is. though I took a melatonin already, so just killing time here haha
Maurice oh damn... are you avoiding something? someBODY? ....your mom?
Dorian God not this again, Rice
Maurice fuck it IS your mom.. what now? and why does she always manage to pick the worst time too, its like a magic power or smth??
Maurice can you pls go hug dove or something since im not there? he's sorta soft and cuddly right?
Dorian hymähtää, mutta vain puoliksi aidosti huvittuneena. Oikeasti hän käyttää ystävänsä reaktiivisuutta ja teksitulvaa välttelyyn. Niin kuin Maurice arvasi - tiesi. Hän ei haluaisi avata äidiltä tullutta viestiä - on vain lukenut sen pätkän mitä puhelimen ilmoitus antaa. Jotain siitä kuinka äiti on niin ylpeä; vaikka opiskeltu ala onkin kovin tapojen vastainen, eikä Dorianin arvoon sopiva, niin sentään Dorian kantaa ja näyttää ylhäistä nimeään ja sen perintöä jossain sen arvoisessa paikassa. Kuninkaallista suorastaan, vaikka äiti samaan otteeseen pahoittelee, että käytti kovin epäsopivaa termiä omasta suvustaan, kun eihän kuningasperheen arvoa sovi siten itseensä soveltaa.
Viesti jatkuu puhuen jonkin sortin illallistapahtumasta, johon Dorianin olisi hyvä mennä naamaansa näyttämään ja teeskentelemään (ei tietenkään äidin sanoin), kun on kuitenkin suvun niin sanottu perijä. Miehestä on huvittavaa, kuinka äidistä on jotenkin tullut kovin isän kaltainen - mitä kauemmaksi menneisyyteen isän kuolema hälvenee, sitä enemmän äiti tuntuu antavan pois omasta liberaalimmasta asenteestaan. Ihan kuin siten Raphael tulisi maagisesti takaisin haudan takaa. Kuolemattomat kuninkaalliset.
Mies näpäyttää sormellaan viestin ilmoitusta ja avaa sen. Silmät lukevat rivit nopeasti, mieli pistäen vastaan, kun ei tahtoisi ottaa mitään tietoa sisään. Dorian huokaisee ilmaa pakonomaisesti ulos keuhoistaan ja sulkee puhelimen äkisti. Edes Maurice ei saa enää vastausta viesteihinsä. Niitä tulee olemaan latokaupalla aamulla odottamassa, vaikka toisella on töitä seuraavana päivänä.
Aivan sama mitä äiti sanoo tai tahtoo, Dorian ei ratsasta seuraavana päivänä laakealle istutusten koristelemalle ulkokentälle pilvien kirkastuessa viitta hartioillaan tai kruunu päässään. Hän ratsastaa kentälle kiiltävän ja energiaa puhkuvan täysiverisensä selässä tietäen, että tuomareille näytettävä suoritus on täysin hänen ja hevosensa raa'an harjoituksen ja toiston tulos. Mitään siitä ei ole tarjottu kultalautasella valmiina. He tekevät virheitä, ja niistä jokainen on heidän omansa. Kotiin ei palata kiukkua itkien ja kaikkia muita syytellen; kotiin palataan nöyränä, omista teoista oppineena ja valmiina toistamaan kaiken uudelleen. Äiti saattaa nostaa hänet kultaiselle timanttijalustalle ja asettaa karaatteja tursuavan kruunun hänen päähänsä, mutta Dorian on itse itsensä tehnyt, ja tietää mihin kuuluu.
Mutta Doveryat. Kullasta veistetty ahaltek-ori kiiltää auringon hylkäämässä säässä tahtomattaankin. Niin paljon kuin Dorian monarkiaa halveksuu ja aatelistaustaa vihaa, kuuluu tuo hevonen juuri sinne, miltä se näyttääkin. Hiljaisen, mutta aina valmiin ja yhtä uljaan ratsunsa edessä Dorian on valmis polvistumaan, kuin uskollinen alamainen aikanaan. Tämän hän toivoisi äitinsä ymmärtävän. Kuninkuus kuuluu hevoselle, kaiken työn oikealle tekijälle.
Kommentit
Lähetä kommentti